Keittiössä!

Pahoittelut kun emme ole vähän aikaan kirjoittaneen postauksia. Tässä on yksi postauksista, joka on seissyt luonnoksissa jo jonkin aikaa. Toivottavasti pidätte siitä. ;)

Mun suuri intohimo on ruuanlaitto. Mun vanhemmat kertoi, että jo kaksi vuotiaana olin mennyt jääkaapille ja ruvennut hiekkaisessa eteisessä väsäämään veljelleni ja mulle voileipiä, kun isi oli pihatöissä ja äiti jossain muualla. (Mun veli on siis mua vanhempi)

Siis olen jo pienestälähtien ollut kova kokki ja leipuri. Nykyään teen suurimmanosan meidänperheen ruuan laitosta. Saan inspiraatiota erilaisista ruokaohjelmista (joita on ihan liikaa) ja tykkään lueskella erilaisia reseptejä. Niistä sitten minä muokkaan ja yhdistelen omia ruokia ja leivoksia.
  Varsinkin viimeisten kolmen vuoden aikana olen kiinnostunut entistä enemmän leipomisesta. lähesjokakerta kun leivon kokeilen jotain uutta. Se on mukavaa ajanvietettä kun häärää keittiössä ja kokeilee kaikkea uutta. Ainut ongelma minulla on se, että otan kakkuni liian aikaisin tai liian myöhään uunista. Mutta harjoitus tekee mestarin.
   Ruuan laitto oli ennen minun isäni alue, mutta hänen täytettyä vuosia ja antaessamme hänelle ruuanlaittoon liittyvvän lahjan, ei hän ole keittiöön paljoonkaan astunut. (taisimme tehdä pienen virheen) Mutta joo... Siitälähtien mä olen kokannut meidäntalossa eniten ja mun vanhemmat kyselee nykyään multa ruuanlaitto vinkkejä ja mä taas kysyn mun isoäidiltä... joka on opettanut mulle lähes kaiken minkä mä osaan. Kuten leivonnaassa, tykkään kokeilla kaikkea uutta ruuan laitossa. Kokeilen ja muokkaan niitä tuttuja ja turvallisia ruokia kuten jauhelihaksiko, makaroonilaatiikko, kalakeitto, uunilohi, poronkäristys... Kaikkia, joskus lorautan vähän viiniä tai jotain erikoista maustetta sekaan tai käytän ihan uutta pastaa. vaihtoehotoja on vain niin monia.

Tässä on mun tekemän Äitien päiväkakun kuva ja teko ohje. Siitä on jo tosi kauan, mutta se on mun mielestä se oli mun tähän astisista kakuista paras.

 

Sori kuva ei oo mikään ihmeellinen, kun mun piti ottaa se aikas äkkiä.

Noniin kakkuhan on ihan tavallinen täytekakun pohja. Pohjan tekoon on monia erilaisia ohjeita, mutta tässä on pari niistä.

Helpposti mitattava kakkupohja:

Ota kolme samanlaista astiaa ja riko munat yhten niistä, kaada toiseen astiaan saman verran sokeria ja kolmanteen samanverran jauhoa. Kaikkien aineiden määrä riippuu siitä kuinka monta munaa tahdot taikinaan. Minä köytän yleensä 5-8 munaa niin taikinaa tulee reilusti ja kakusta tulee suuri. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi ja lisää jauhot. Joukkoon lisätään vielä leivinjauhetta 1- 2 tl.

Kakkupohja: Tätä ohjetta minä käytän.

6 munaa
4 dl sokeria
3 dl jauhoja
1-2 tl leivinjauhetta
1dl sulaa rasvaa
½ dl maitoa

 vatkaa sokeri ja munat keskenään kuohkeaksi vaahdoksi. ( vinkki: vaahto on valmis kun pystyt kirjoittamaan taikinalla nimesi taikinan päälle niin että ehdit näkemään sen.) lisää loput kuivat aineet ja sekoita varovasti. rasva ja maito tuo taikinaan hyvän koostumuksen niin, että valmiin kakun voi helposti leikata kolmeen kerrokseen. Tässä toimenpiteessä kannattaa käyttää sahalaitaista veistä. (vinkki: Jos haluat kakusta suklaa version lisää pari ruokalusikallista aitoa kaakaojauhetta tai 100g sulatettua suklaata niin pääset tavoitteeseen)

Muista voidella vuoka ja tarvittaessa ja jauhottaa. Paita kakku 180 asteessa noin 45 minuuttia.


täytteenä mä käytin kakussa omatekemää vadelmahilloa ja valkosuklaa lime kermaa.
hillo on helppo tehdä heittää vain kattilaan vadelmat ja hillosokerin oikeassa suhteessa (se löytyy paketin kyljestä)

Kermaan käytin näitä:

3 dl kermaa
200g maustamatonta tuorejuustoa
2 rkl tomusokeria
1 vanilija tanko
120g valkosuklaata
2 liivate lehteä
2 limen kuoren
1 limen mehu

vatkaa kerma ja lisää sokeri, vanilijatangon siemenet sekä tuorejuusto. sekoita liivatelehdet limen mehuun ja lisää kuoret ja mehu sekaan. lopuksi lisää rouhittu valkosuklaa.

Koristeena mulla oli ihan tavallista kermaa, mantelin lastuja, limen viipaleita ja sokeroituja ruusun terälehti. (ruusuja oli kolme)

Ruusun terählehtien sokerointi on helppoa. Upota terälehdet munan valkuaisessa ja ripottele sitten niiden päälle sokeria. anna kuivua. Käytä mielusti luomu ruusuja, niin sinun ei tarvitse syödä kukkiin käytettyjä lannoitteita ja myrkkyjä. 

Kakusta tulee näyttävä ja erittäin hyvänmakuinen, eikä se ole liian raskas tai makea. Kaikki kakun osat voi syödä ja niistä tulee erittäin hyvä balanssi suussa.

Ruuanlaiton iloa!!!

 

Hyvää Juhannusta!!!!

Hyvää Juhannusta Kaikille!!! Vaikka sää onkin kurjaa suurimmassa osassa suomessa, toivon että kaikilla on mukava keskikesän juhla.

                                                      

Musiikkilla on iso osa elämässäni

Musiikilla on iso osa elämässääni. Monet sanovat samaa ja kaikilla on siihen omat syynsä. Toiset sanovat että se rentouttaa heitä tai että musiikki innostaa heitä elämään. Toki musiikki tekee tätä minullekkin, mutta musiikki on minulle myös tapa haastaa itseäni. Kuten kuvista blogissamme selviää soitan selloa. Olen soittanut sitä nyt yhdeksän vutta (yli puolet elämästäni) ja muutenkin harrastanut musiikkia koko elämäni ajan (vauva muskarista lähtien). Niin siihen itse asiaan...
Pystyn siis haastaa itseäni musiikin avulla. Kun harjottelen jotain uutta kappaletta, yritän harjoitella sen jossain tietyssä ajassa, mahdollisemman hyvään kuntoon. Toisinaan jos haluan haastaa itseäni oikeinkunnolla yritän saada joitain mekodioita ja kappaleita päästäni paperille, mikä ei muuten ole helppoa aina, mutta siinä se haaste tuleekin.

Silloin kun halua rentoutua ja kuunella vain musiikkia, (mitä teen muuten usein) kuuntelen usein pienempiä artisteja. Sellaisia joita kaikki ei tunne tai keiden musiikkia ei kuulu päivittäin radiossa. En ole tyttö, joka kiljuu kuulessaan pienenkin uutisen tykkäämästäni artistista. En siis ole "innokas fani". Olen löytänyt useimmat näistä Youtubesta kunten voi arvatakkin. Olen löytänyt useat artistit myös elokuvista ja TV-sarjoista. (tunnustan, olen aika paha töllön tollottaja)
Artisteja joihin olen tykästynyt ovat esimerkiksi: Tyler Ward, Lindsey Stirling, MAX, Tom Odell ja monia monia muita.

Soitan usein sellolla ja pienolla elokuvamusiikkia, jos haluan kokeilla jotain uutta. Elokuvamusiikki on niin monipuolista ja useimmat niistä on ihan yksinkertaisia soittaa. Monikerroksisuus saa ne vain kuulostamaan vaikealta ja mahtipontisilta. Suurinosa nuoteista löytyy netistä ja myös kirjastoissa on suuret nuottivalikoimat. ( Täytyy vain olla tarpeeksi kärsivällinen ja hakea, hakea ja hakea) Eikä pidä lannistua, jos ei löydä juuri sitä etsimäänsä nuottia. Voit löytää sattumalta aivan uuden nuotin, josta pidät.

Tahdon vain sanoa. Kaikilla on omat tapansa kuinka he ilmaisevat tunteensa. Joillain se voi olla maalaaminen, toisilla suoraan puhuminen tai kirjottaminen. Myös musiikki on erittäin hyvä tapa ilmaista itseään. Itse minä käytän kaikkia näitä.

Tiedän, että kaikilla teille musiikilla on eri merkitys ja tarkoitus. JOtkut teistä ei välttämättä pidä musiiikista. Mutta uskon että kaikilla on jokin erittäin tärkeä asia elämässänne. Jokin pieni taito tai mieltymys, jota ilman te että voi elää. Pitäkää siis niistä asioista kiinni. Älkää antako toisten lannistaa sinua tai sinun mieltymyksiäsi. Sinulla on oma makusi. Pidä siitä kiinni.

  

Venlan suosikkikirjat ~TOP10

Tää postaus sisältää mun tämänhetkiset lempikirjat. Kuten jo varmaan arvaa olen hulluna kirjoihin. Niiden lukeminen rentouttaa ja vie minut ja monet muut lukijat taijanomaiseen maailmaan.

Yksinkertaisesti, RAKASTAN KIRJOJA!!!! :D

Okei, nyt siihen listaan. Kuvat ja mahdolliset lyhyet kuvaukset ja otteet takakansista ovat peräisin booky.fi nettikirjakaupan sivuilta. (paitsi rakkaus ei katso aikaa Trilogian kuvat)

1. Laini Taylor: Karou, savun tytär (Tammi, 2012)

"Olipa kerran enkeli ja paholainen, jotka rakastuivat.
Yllätyksellinen tarina suuresta rakkaudesta, kohtalosta, toivosta ja toiveista, itsensä etsimisestä, rinnakkaismaailmoista ja ikiaikaisesta sodasta enkelien ja hirviöiden välillä."

 On muuten (vahvistetusti) myös Kristan tämän hetkinen suosikkikirja.

2. C. J. Daugherty: Yön valitut (Otava, 2013)

"Kehen voi luottaa, kun kaikki valehtelevat? Todenmakuisen jännitys trilogian tummatunnelmaisessa avausosassa paha ulottaa lonkeronsa eristäytyneeseen sisäoppilaitokseen
Kun 16-vuotiaan Allien isoveli ja uskottu Christopher yllättäen katoaa, Allie syyttää vanhempiaan. Vanhemmat päättävät lähettää kapinoivan tytön sisäoppilaitokseen keskelle metsää.
Yllätyksekseen Allie viihtyy uudessa koulussaan, saa ystäviä ja löytää komean poikaystävän Sylvainin. Hänellä on kuitenkin vahva tunne, ettei Cimmeria ole aivan tavallinen sisäoppilaitos. Mikä oikein on salainen Yökoulu, johon saavat osallistua vain harvat ja valitut oppilaat? Mitä salaisuutta sen jäsenet piilottelevat?
Koulun tanssiaisissa alkaa tapahtua. Kun yksi tytöistä löytyy murhattuna, Allie huomaa olevansa itsekin suuressa vaarassa. Mutta miten tapahtumiin liittyy Allien kadonnut veli?"

3. Abigail Gibbs: Illallinen vampyyrin kanssa (Otava, 2013)

"Violet Lee joutuu kammottavan verilöylyn silminnäkijäksi keskellä öistä Trafalgar Squarea. Vampyyrit ovat kohdanneet metsästäjänsä ja tehneet heistä selvää. Nyt he vievät Violetin mukaansa maailmaan, jollaisesta hän ei ole osannut edes uneksia. Kauniit, joutilaat pedot elävät kartanossaan kuin jollain toisella aikakaudella: viini virtaa ja silkki kahisee. Peloissaan Violet yrittää paeta, mutta hänellä on yhtä suuret mahdollisuudet kuin antiloopilla leijonalaumassa. Lopulta hän taipuu jäämään, jotta hauras rauha ihmisten ja vampyyrien välillä säilyisi rikkumattomana."

4. Laini Tyler: Aika taistelun ja tähtivalon (Tammi, 2013)

On muuten ensimmäisellä listalla keikkuvan Karou -sarjan toinen osa!

"Prahalainen taideopiskelija ja hirviön kasvattitytär Karou on saanut vastaukset moniin kysymyksiinsä. Hän muistaa kuka hän oli: Madrigal, sirosarvinen kimeeri, joka rakastui vihamieheensä Akivaan, leimuavasiipiseen serafiin. Heidän kielletyllä rakkaudellaan oli kuitenkin kauhea lopputulos. Se johti kimeerien maailman tuhoon, ja nyt Karou antaisi mitä tahansa saadakseen tehdyn tekemättömäksi. Kun Karou kuulee, että hänen rakkautensa takia myös Brimstone, Issa ja Jasri ovat kuolleet, hän jättää katuvan Akivan ihmisten maailmaan ja palaa yksin tuhottuun Loramendiin. Vaikka viimeiset kimeerit onkin ajettu maan ääriin, ei ikiaikainen sota ole vielä ohi. Karou ymmärtää että hänellä on odottamaton kyky, lahja Brimstonelta. Sen avulla hän ryhtyy kostoon kuolleiden ystäviensä puolesta."

 

5. Shopie Jordan: Liekki (Nemo, 2011)

   Jacinda on aina tiennyt olevansa erilainen, jopa kaltaistensa seurassa. Drakit, lohikäärmeistä polveutuvat ihmiset, asuvat eristyksissä muusta maailmasta suojellakseen salaisuuttaan ja sukuaan.

Jacinda rikkoo drakien tärkeintä sääntöä ja joutuu jättämään heimonsa. Uusi alku ihmisten parissa ja tavalliseen elämään sopeutuminen ei ole helppoa Jacindalle, joka tuntee lohikäärmeen sisällään kuihtuvan pois. Ainoastaan komean ja etäisen Willin läsnäolo saa liekin hänen sisällään roihahtamaan. Jacinda kuitenkin tietää, että Will on lohikäärmeenmetsästäjä, drakien arkkivihollisten poika. Pystyykö Jacinda pysymään poissa Willin luota, sammuttamaan lohikäärmeliekin sisältään ja elämään tavallista teinitytön elämää?

                                                          


6. Kerstin Gier: Smaragdinvihreä (Gummerus, 2014)

Särkynyttä sydäntä ei ole kuitenkaan aikaa jäädä parantelemaan, sillä sukunsa aikamatkaajageeniä kantavalla Gwenillä on pian aivan uusia huolia. Hänen pitäisi toteuttaa tehtävänsä aikamatkaajana, kun vain tietäisi mikä se on… Saint-Germainin kreivin menneisyydessä punoma verkko kiristyy ovelasti huomattavan paljon myöhemmin, ja niinpä Gwenin ja Gideonin on selvitettävä salaisuus ja syöksyttävä seikkailuihin halki aikojen, olipa rakkaudessa ryppyjä tai ei.

                                                     

7. Kerstin Gier: Rubiininpuna (Gummerus, 2012)

Gwendolyn on tuiki tavallinen 16-vuotias lontoolaistyttö, mutta hänen perhetaustansa on jotakin aivan muuta. Joillakin Gwenin sukulaisista on aikamatkaajan geeni, ja hänen sukupolvessaan geeni on hänen nirppanokkaisella serkullaan Charlottella. Koko suku odottaa herkeämättä, koska Charlotten ensimmäinen matka menneisyyteen koittaa. Gwendolynin arki on Charlotten tarkoin vartioidun elämän rinnalla melko tavallista, kunnes hän yhtenä päivänä saa huimauskohtauksen ja hetken päästä huomaa olevansa entisaikojen Lontoossa. Aikamatkageeni onkin piillyt Gwendolynin perimässä!
                                                     

8. Kerstin Gier: Safiirinsini (Gummerus, 2013)

Menneisyyteen rakastuminen ei ehkä ole lainkaan hyvä ajatus. Sen huomaa 16-vuotias Gwendolyn, jonka elämä on ollut yhtä vuoristorataa sen jälkeen, kun hänestä tuli perheensä aikamatkaaja. Gwendolynillä ja Gideonilla on kuitenkin muita ongelmia, kuten vaikkapa maailman pelastaminen. Tai se, kuinka oppia tanssimaan menuettia. Kumpikaan ei ole aivan yksinkertaista!
Kaiken lisäksi Gideon alkaa käyttäytyä arvoituksellisesti. Gwendolyn ei ole enää varma, mistä kaikessa on kyse, mutta hän aikoo ottaa siitä selvää. Muutoin halki aikojen kulkevasta rakkaudesta ei tule yhtään mitään.

                                                   

9. Veronica Roth: Outolintu (Otava, 2014)

Kerron itselleni niin tiukasti kuin pystyn, että näin asiat täällä menevät. Me teemme vaarallisia temppuja ja ihmisiä kuolee. Ihmisiä kuolee, ja sitten me teemme lisää vaarallisia temppuja. Mitä pikemmin pystyn sen seikan omaksumaan, sitä varmemmin selviän hengissä tästä koulutuksesta.
Minä en ole enää varma että selviän hengissä.

                                                     

10. Elina Rouhiainen: Kesytön (Tammi, 2012)
Kesytön on Suomen susirajalle sijoittuva täysiverinen paranormaali romanssi. Se lyö laudalta tusinan ulkomaisia esikuviaan aseinaan ikimuistoinen henkilöhahmogalleria, pitelemätön huumori ja monta paria teräviä kynsiä.
                                                        

Nämä kirjat ovat siis minun lempikirjojani tällä hetkellä, ja on hyvintodennäköistä, että huomenna ne ovat täysin erilaisessa järjestyksessä. Jos te tiedätte kijat tai jaksatte ottaa niistä selvää enemmän
( Jota teidän ei todellakaan tarvitse tehdä, ellette halua ^-^ ) huomaatte varmasti, että minulla meneillään selvä fantasia- scifi-kausi kirjoissa.

Lukekaa ihmeessä kirjoja. Ne on aivan älyttömön hyviä ja niistä oppii aina jotain uutta ;D

Hyvää jatkoa!

Deittisovellukset testissä!

Tässä blogimme alkuaskelilla onkin meikäläisen kiireistä johtuen ilmestynyt ainoastaan Venlan postinkeja. Anteeksi siitä... Nyt kuitenkin päätin itsekin ryhdistäytyä ja julkaista jo kauan suunnitteilla olleen postauksen!

Tällä kertaa sain siis jostakin idean ruveta testailemaan erilaisia deittiappeja, ihan mitä vain AppStoren uumenista löytyi. Tavoitteena oli mielenkiinnostakin testata sovellusten toimivuutta, ja testata millaista porukkaa somen maailmoissa oikein pyörii. Alunperin tarkoituksenani oli ottaa mukaan testiin montakin erilaista sovellusta, mutta itse en puoliinkaan onnistunut edes kirjautumaan sisään... Näitä siis en ala täällä erikseen vatvomaan. Loppujen lopuksi onnistuin käyttämään kunnollisesti kahta eri sovellusta, kolmannen poistin heti parin päivän kokeilun jälkeen (ei vaan yksinkertaisesti sytyttänyt).

Tässä nyt kuitenkin heti alkuun listattuna niitä huonoimpia, aloitetaan happnnista.

Tämä sovellus lukeutuu niihin, joista  ei juuri tarvitse puhua. Heti sisäänkirjautumisen jälkeen sovellus jumitti tälläiseen kohtaan, eikä paluuta ollut. Olisi ilmeisesti vaatinut enemmän Facebook -kavereita? Loin siis uuden FB-profiilin kokeiluja varten, kun en omaani viitsinyt tähän sotkea. 

Toinen surkea yritys oli Sway. Tähän en muistaakseni päässyt edes kirjautumaan sisään.

Tässä vaiheessa jo selkeästi aggressiivisempana päätin ladata ilmeisesti jonkinlaista suosiotakin keränneen Tinderin. Sen sentään sai toimimaan! :'D

Loppujen lopuksi Tinder on varsin helppo käyttää. Sen kun jaat porukkaa mielestäsi hyvän ja huonon näköisiin ulkonäön perusteella.  Aika raakaa hei? Niinkuin some kai aina... Tämän jälkeen voit saada matchin (omien sanojeni mukaan matsin), jos henkilö jonka kuvasta ole pitää pitää myös sinun kuvastasi. Tähän ei mennytkään kovin kauaa aikaa... Huomioikaan muuten hienot ihan ite -senssaukseni! :'D

Ainakin minua Tinder kuitenkin rupesi ärsyttämään hirveästi. Matseja tuli vaikka millä mitalla, mutta juuri kukaan ei ruvennut keskustelemaan. Yhtä parin päivän päästä inttiin lähdössä olevaa miespoloa lukuunottamatta. Sorruin sitten laittamaan lähes kaikille matseilleni jotain lyhyttä ja ytimekästä kuten "moi" tai kysymyksiä mahdollisista kuvista, mutta juuri niihinkään ei vastattu. Mitä hyötyä tuollaisesta sovelluksesta nyt sitten oikein on?

Lisäksi Tinderissa näkee muita profiileja vain enimmillään 160 km säteellä, joka on mielestäni naurettavaa. Eihän tuohon mahdu suurtakaan osaa Suomesta, puhumattakaan muista (vaikkapa lähi)maista. Tietty tuonkin voi selittää sillä, että on helpompi tavata "uusi rakkaus", mutta ainakin itse reissaan jatkuvasti yli 160 km päässä. Eikä rakkauden/ystävyyden pitäisi katsoa paikkakuntaa tai maata, eihän?
Tähän kimmastuneena siis rupesin etsiskelemään Tinderille tehtyjä "lisäsovelluksia", joilla olisi mahdollista vaikkapa muuttaa omaa sijaintiaan. Niitä löytyikin ihan mukavasti.

Olin ensiksi innoissani, mutta sain pian huomata niistä jokaisen vaativan maksun sijainnin muuttamisesta. Joissain tapauksessa oli mielestäni hinta oli aivan järkyttävä, kuka muka maksaisi 5 euroa kuussa Tinderin kaltaisen sovelluksen vähän paremmasta käytöstä? Rakkauden ei pitäisi maksaa, varsinkaan kun sitä rakkautta tuskin Tinderistä löytyy.

Tinder-suuttumuksen lomassa testasin myös Wyldfirea. Ei siitä sen enempää, epäonnistunut kokemus...

Viimein kuitenkin löysin jotakin, mitä olin kuvitellut etsiväni deittiappeja testaillessani! Nimittäin Cloverin. Täpinöissäni onnistuin luomaan sinne profiilinkin.

Sovelluksen ikäraja on muiden vastaavien ohella kahdeksantoista, joten sen verran piti heti valehdella. Lisäksi laitoin tuossa vaiheessa seksuaaliseksi suuntautumisekseni bi, sillä tahdoin myös nähdä muiden naisten profiileja. Paikkakunnakseni päivittyi myöhemmin Helsinki, vieläpä Helsingfors. Syytä tähän en ole vielä löytänyt, mutta eipä tuo haittaakkaan.

Heti alkuun silmille kuitenkin ponnahti tämmöinen. Olin aluksi kiukkuinen: "tähänkö tämänkin testaaminen jäi", kunnes ymmärsin painaa vasemmasta yläkulmasta rastia... :')

Joka tapauksessa Cloverissa pystyy hakemaan ihmisiä ympäri maailmaa, ja asetuksista voi vaihtaa haettavan ihmisen suuntautumisen. Esimerkiksi itse laitoin sinne heti innoissani etsiväni porukkaa kaikista valittavana olleista suuntautumisista. Tämän jälkeen sovellus on paljolti samanlainen kuin Tinder, voit joko pitää toisen kuvista tai ainaa rastia ja siirtyä seuraavaan. Täällä tosin ihmisen voi jättää harkintaankin (:'D). Keskustelun aloittaminen tapahtuu myös matsin jälkeen, mutta jos haluaa välttämättä tuhlailla rahojaan sovellukseen sen voi aloittaa heti vihreää puhekuplaa painamalla.

Sovelluksen alalaidassa on palkki, josta näkee mahdolliset uudet käyttäjät (neliö) matsit (sydän), uudet viestit (puhekupla) ja uudet kohtaamiset tai vastaavat (kahvikuppi). Itse en tuota jälkimmäistä ole käyttänyt lainkaan. Punainen pallo siis tarkoittaa jotakin uutta.

Ihmisten selailu Cloverissa on aika lailla samanlaista kuin Tiderissäkin, mutta täällä pystyy näkemään porukkaa muualtakin maapallolta. Lisäksi omalle kohdalleni ei sattunut mitään yhden illan seuran hakijoita, paitsi nyt näin yhden selvästi sellaista hakevan naisen haussa... Kuka kumma voi asettaa itselleen tällaisen profiilikuvan...? Miettikää taas hei vähän, tämäkin sovellus tarvitsi Facebookin toimiakseen. Kivat kuoret puhelimessa, ei muuta.

Toisin kuin Tinderissä, Cloverissa porukka myös alkoi heti matsin tapahduttua juttelemaan. Lähinnä kysellään kuulumisia ja kotimaata, harrastuksistakin puhutaan. Tähän mennessä olen onnistunut löytämään uuden ystävän, Panoyn Laosista. Olemme jo ehtineet keskustelemaan paljonkin ja mahtavalta tyypiltä vaikuttaa. Ja siis yksi toimiva malliesimerkki kuinka kaksi heteronaista voi törmätä deittailuunkin tarkoitetussa sovelluksessa ja ystävystyä! :') Thanks Panoy!

Tiedättekö sen tunteen...

Tiedättekö sen tunteen, kun peruskoulun viimeinen koe asetetaan sinun nenäsi eteen?
Noh, minulla tuo päivä on huomenna. ,:D  Käteni tärisevät kauhusta, vaikka kokeen aihe ei olekkaan niin vaikea. Minä säälin heitä, joilla on vielä huomisenkin jälkeen kokeita. Mutta olen kateellinen niille, joilla koe urakka on jo viimeviikolla loppunut. (Kuten ystävämme Krista >:D )

No mutta... Tässä on minun kokeeseenluku sessioni tulos...

Yksi (erittäin erikoisen näköinen) valokuva... Ei mitään muuta!!!! Tieto noista kirjoista ei mennyt yhtään päähän, vaikka kirjoitinkin kolmesivua omia muistiinpanoja. Olen kuolenman oma.... x_x´´´´´

Onnea matkaan niille, joilla on vielä kokeita jäljellä!!!
 ( Toivon etten sano tätä liian myöhään, mutta...  Pienetkin purot kasvavat suuriksi valtameriksi. Joten tee aina parhaasi, sillä kaikki mitä tee vaikuttaa elämääsi lopullisesti. Mitään ei voi perua.)

Meistä tehtiin malleja!

Tervehdys siis vain kaikille, pääsimme viimein kirjoittamaan ensimmäistä postausta. Blogin ulkoasu on vielä vähän suunnitteilla (kuten varmaan blogin sivuilla vieraillessa huomaakin...), mutta uudistuksia olisi kaavailtu tulevaksi ihan lähipäivinä!

Todennäköisesti luvassa on perhosteemaa, mutta toteutus on vasta ajatustasolla. Nyt kuitenkin siihen blogimme ensimmäiseen postaukseen!

Olimme siis tänään kuvauksissa PT-kuvan studiolla. Linkki PT-kuvan omille sivuille löytynee (toivottavasti) tästä. Ainakin toistaiseksi heti etusivulla komeileekin Venlan sellonsoittokuva.
Kuvaajamme Petri Torvelainen oli (ja on varmasti edelleenkin :'D) hyvin taitava! Kuvauksissa oli rento meininki ja hauskaa, sekä pääsimme itsekin kokeilemaan ja opettelemaan muokkaamaan kuvista loistokkaampia. Yksi päivän tuotoksista on nykyinen profiilikuvamme, johon lisäsimme ihan ite taustan mustat perhoset!

Toivottavasti pidätte. Välillä poseeraaminen otti ihan voimille, kun soittoasentoa täytyi pitää yllä ennen oikean kuvakulman löytymistä. Se kuitenkin kannatti ja kuten on jo mainittukin, hauskaa oli. Saimme lisäksi blogiamme varten vielä omat "allekirjoitukset", jotka vastaisuudessa tulevat kirjoitusten loppuun. Eli kuva nimellä varustettuna, näin karkeasti ilmaistuna. Musiikkiteema jatkuu niissäkin...
Ajatuksena on ettei jokaisen blogitekstin täydy olla meidän kahden yhdessä kirjoittama. Tällöin voitte tunnistaa kirjoittajan joko kirjoitustyylistä tai sitten allekirjoituksesta. Tähän loppuun vielä nekin esittelyyn, toivottavasti pidätte! :')

Niin, ja hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Kesäloma lähestyy valtavaa vauhtia ja tekemistä riittää. Muistakaa kuitenkin rentoutua vaikka sitruunajääteen ja hyvän kirjan kanssa!